Tehdäänpä pieni harjoitus. Minkälaisia
ajatuksia ja tunteita sana ”vastuu” herättää sinussa?
Ylevimmissä mielissä tietysti syntyy heti yhteyksiä
lähimmäisen rakkauteen, kollektiiviseen etuun ja heikommista huolehtimiseen.
Kuitenkin arkikokemukseni perusteella (ja myönnettäköön, myös omalla
kohdallani), kyseinen sana saa usein aikaan varsin negatiivisesti värittyneitä
mielikuvia. Sivistyssanakirjakin sen kertoo: Velvollisuus vastata jostakin.
Raskas vastuu. Välttää vastuuta. Jokainen on vastuussa teoistaan. Saattaa joku
vastuuseen ilkityöstä. Kuinka moni meistä on istunut kokouksessa, jossa kukaan
ei vapaaehtoisesti ilmoittaudu ottamaan vastuulleen tiettyä tehtävää, vaikka se
veisi vain muutaman minuutin? Synonyymisanakirja jatkaa samalla linjalla: kontto,
taakka, velvollisuus, in charge, rasite. Kukapa ei hihkuisi innosta saada
kantaa vastuunsa, tuon painavan taakan?
Jos silti jatkaa harjoitusta pidemmälle,
pääsee toivottavasti yli pahimmista patoumista ja katkerista kokousmuistoista.
Myöntää, että vastuutehtävissä voi vaikuttaa, vastuun antaminen tarkoittaa
samalla myös luottamusta ja työhön liittyvien vastuullisuusohjeiden on
tarkoitus suojella. Miksei mentäisi vielä pidemmälle ja todettaisi vastuun
olevan itse asiassa aika positiivinen asia, sellainen, mitä meidän kaikkien
pitäisi haluta? Psykologeina kannustamme vanhempia antamaan lapsilleen vastuuta
pienissä tehtävissä, sillä tällainen luottamuksen osoitus voi saada lapsen iloisesti
sitoutumaan toimintaan ja ylpeäksi kyvyistään. Tiedämme myös, että kyky
vaikuttaa omaan työhön ja siten siis vastuu sopivassa määrin lisää
työhyvinvointia ja työhön sitoutumista. Painotamme sitä, kuinka ottamalla
vastuuta omasta hyvinvoinnista voi itse lisätä onnellisuuttaan. Listan edetessä
vastuu ei enää kuulostakaan niin ankealta velvollisuudelta vaan pikemminkin
mahdollisuudelta.
Sirkun kirjoittaman edellisen blogitekstin
innoittamana kannustan kaikkia tekemään ajatustyötä uudenlaisen suhtautumisen
löytämiseksi arjen pakertamiseen. Ainakaan minun harteillani ei enää paina niin
ikävä ja rasittava kivisäkki, vaan pikemminkin eväsreppu täynnä intoa ja uskoa
vaikutusmahdollisuuksiini.
Tiina Marjamäki
PSV-Tampere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti