Meitä oli Kepan kurssilla monesta järjestöstä ihmisiä opiskelemassa tarinoiden käyttöä hankkeiden seurannassa. Kouluttajat aloittivat työpajan ohjeistamalla meidät kirjoittamaan kymmenisen minuuttia suoraan kynästä jatkoksi lauseeseen ”Kuulin työhöni liittyvän tarinan, joka sai ajattelemaan asioita uudella tavalla”. Pohdimme kirjoittamaamme. Sitten kouluttajat antoivat jokaiselle postikortin. Kortin tervehdyspuolelle piti kirjoittaa itse tarina ja osoitekenttään kirjoituksesta tiivistetyn tarinan otsikko. Kaikki lukivat omat korttinsa toisille. Ei ollut kahta samanlaista. Minun tarinani:
Uusi elämänjärjestys perustuu uuteen ajatteluun
Mitä olisi se uusi ajattelu, josta saisi potkua rasittavasta pakkopuurtamisesta irti repäisyyn? Velvollisuudentunnon ikeestä iloiseen sitoutuneisuuteen?
Sirkku Kivistö
Tämä blogi on Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n blogi, jossa kirjoitetaan vastuullisuudesta eri näkökulmista. Vierasblogit ovat tervetulleita, ota yhteys hallitukseen. www.vastuu.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti