sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Keitä kuuntelemme ja millä korvalla?

Elokuu palautti mieleen Koivukylän yhdyskuntatyön vaiheen työurallani. Toimin Vantaan terveyskeskuspsykologina kymmenen vuotta 1976-86. Toimen tarkoitukseksi oli määritelty yhteisötason ehkäisevän mielenterveystyö. Tein lastenneuvolatyötä ja olin Koivukylän yhdyskuntatyöhankkeen vetäjä.

Toimintaympäristö oli Vantaa, joka mielletään uusasujamistoksi, muutta jonka ensimmäisiä pysyviä asukkaita olivat 1100-1200-luvuilla Ruotsista tulleet siirtolaiset. Vantaa päätti 1960-luvulla osallistua yhteiskunnan suureen muutokseen rakentamalla maassamuuttajille asunnot. Vantaa teki aluerakennussopimukset rakennusliikkeiden kanssa ja niin alkoi taloja nousta. Koivukylä on suurimpia kompaktikaupunkiperiaatteella rakennettuja lähiöitä.

Perustyöryhmäksi Koivukylän yhdyskuntatyöhön kaupunki asetti terveyskeskuspsykologin terveysvirastosta (yhteisötason ehkäisevän mielenterveystyön vasuutetun eli minut), sosiaalityöntekijät sosiaalivirastosta ja perheneuvolasta sekä erityisnuorisotyöntekijän nuoristoimesta. Koivukylän yhdyskuntatyöllä oli oma toimisto Koivukylän Paimenentiellä. Siellä kävi lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia vieraita tutustumassa työhön lähiössä. Yhdyskuntatyössä pyritään rikkomaan hallinnollisia rajoja, liikkumaan erilaisilla rajapinnoilla ja etsimään kumppanuutta julkisen sektorin sosiaalityön, kolmannen sektorin ja erilaisten organisoitumattomien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä.

PSV:ssä tekemisiämme suunniteltaessa ja arvioitaessa yhtenä teemana on, miten se edistää kuulluksi tulemista. Haluamme erityisesti kartoittaa niitä ryhmiä, joille yhteiskuntamme on kuuro.

Elokuussa 2015 Vantaan Mikkolan lähiöfestivaaleilla yhdyskuntatyötaustani ehkä nosti esiin kuulemisasioissa kaikki me, jotka asumme. Rakentamisessa liikkuivat isot rahat 1960-70 –luvuilla, jolloin lähiöitä rakennettiin. Edessä on 1,5 miljoonan lähiöasukkaan talojen korjausrakentamisurakka Suomen n 300-500 lähiössä. Sen kustannusarvioksi on asetettu jopa 50 miljardia euroa. Rakennusliikkeillä kiertää lähiöissä isot rahat. “Meillä on tulossa talon putkiremontti. Sen hinta olisi minun asunnossa 70 000 euroa. Miten minä siitä selviän?”, huokasi muuan Koivukylän asukas, tuttu jo yhdyskuntatyön ajoilta.


Mikkolan lähiöfestivaali pidettiin neljän purkutalon ryhmän tiloissa. Festivaalin jälken nämä talot muuttuivat NCC:n purku- ja rakennustyömaaksi.


Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan on kaavan vaikutukset “selvitettävä yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, luontoon, maisemaan, liikenteen ja teknisen huollon järjestämiseen, talouteen, terveyteen ja turvallisuuteen, eri väestöryhmien toimintamahdollisuuksiin lähiympäristössä, sosiaalisiin oloihin ja kulttuuriin sekä muut kaavan merkittävät vaikutukset”. Samoin säädetään vuorovaikutuksesta kaavaa valmisteltaessa. Osallisilla on oltava mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun ja arvioidan sen vaikutuksia. Niinpä Vantaankin kaupunkisuunnitteluvirastossa on nyt vuorovaikutusasiantuntijan virka.


Vuorovaikutusasiantuntija Pia Tasanko keskustelemassa Mikkolan lähiöfestivaalin osallistujien kanssa.


Festivaalin aikana muistuivat mieleen monet asukkaita osallistavat ideat, joita yhdyskuntatyössä toteutimme. Kullakin työryhmän jäsenellä oli oma kummitalo, jossa seurasimme asumisen asettumista. Uusissa taloissa järjestimme ns rappuneuvonnat. Mentiin kaupungin palveluesitteiden kanssa rappuun kertomaan työstä palaaville alueen palveluista. Uudet naapurukset siinä saattoivat pysähtyä ja ensimmäisen kerran moikata toisiaan. Aluearkkitehdin kanssa järjestettiin maasto-oallistamistapahtuma. Mihin kohti puistoksi tulevaan plänttiin kannattaisi sen poikki kulkevat jalankulkupolut perustaa? Kun ihmiset tulivat töistä ja vaelsivat Koivukylän asemalta koteihinsa, he saivat ottaa kantaa puistoon nauhoilla merkitsemiemme polkujen linjauksiin.

Vantaan kaupungin työterveyshuolto halusi tehdä perhepäivähoitajien terveystarkastukset. Yhdyskuntatyön työryhmä järjesti asioita, että terveystarkastus saatettiin tehdä Koivukylässä, päiväkotien tiloissa. Sovimme, että perhepäivähoidon lapset saivat tulla siksi ajaksi päiväkotiin. Sepä olikin heille ihmetyksen päivä! “Hei, tuu kattoon, täällä on pienet vessat”, hihkaisi muuan pieni vierailija.

Mikkolan lähiöfestivaaleillakin esiteltiin monenmoisia osallistamisen keinoja. Useimmat tuntuivat tutuilta. Silti jäi mieleen, että korjausrakentamisen suuren urakan edessä ei ehkä mielletä remonttien ja uudistamisen maksamiseen osallisten kuulemista ja osallistamista.


Mikkolan lähiöfestivaalilla koottiin monin tavoin ihmisten mielipiteitä lähiöasumisen kehittämisestä.

Kuulemmeko lähiöiden asukkaita? Miten tietoisia he ovat kokonaiskuviosta? Miten tunnistaa lähiöiden sisäisiä mikrotodellisuuksia? Tarvitaan lähiöpoliittinen ohjelma.

Kuunteleminen ja vuorovaikutus muokkaa identiteettiä. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvää asuinympäristöä, korjata mielikuviaan lähiöasumisesta. Mikkolan festivaalilla kerrottiin, että lähiörakentaminen oli huima suoritus suomalaiselta yhteiskunnalta. Ihmiset saivat isot asunnot, lapset omat huoneensa, valoa läpitalon rakennetuissa huoneistoissa, uutta kodin varustetasoa. Nykyään lähiötaloja nimitetään MOMOiksi, modest & modern –arkkitehtuuriksi. MOMOjen palveluverkostokin voi saada uutta vetovoimaa, kuten Mikkolan kouluissa. “Meillä kasvatetaan lapsia, jotka jo pienestä pitäen tottuvat toimimaan eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Heille kehittyy kulttuuriälyä”, kertoi rehtori Merja Kuokka.


Sirkku Kivistö