Onnellisuuden tavoittelusta ja vastuullisuudesta

Maailman menosta huolestuneena ihmisenä tulee usein murehtimalla aiheutettua mielipahaa sekä itselleen että muille. Suomessa meistä moni voi olla tyytyväinen turvalliseen ja yltäkylläiseen elämäänsä. Silti täälläkin lähes tuhat ihmistä riisti viime vuonne henkensä, yli sata kuoli henkirikoksen uhrina, alkoholi on yksi työikäisten miesten yleisimmistä kuolinsyistä, talousnäkymät ovat synkät ja ilmastonmuutoskin uhkaa. Kurjuutta on kuitenkin useisiin muihin maihin verrattuna niin vähän, ettei suurin osa suomalaisista sitä välttämättä joudu ainakaan päivittäin näkemään. Kerjäläisetkin täytyy tuoda ulkomailta asti. Kurjaa oloa muiden kärsimysten vuoksi joutuu siis tuntemaan lähinnä silloin, kun sitä tieten tahtoen itselleen aiheuttaa.



Ihmisen elämään kuuluu monenlaisia tunteita ja vaihtelevia mielialoja, jotka olemme tottuneet luokittelemaan myönteisiin ja kielteisiin, toivottuihin ja epätoivottuihin. Erityisesti onnellisuutta pidetään tavoittelemisen arvoisena. Onnelliset ihmiset ovatkin menestyviä sekä työssä että ihmissuhteissa ja elävät pidempään ja terveempinä. Kaikenlaista kurjaa oloa halutaan luonnollisesti mahdollisuuksien mukaan välttää, sillä ei tunnu hyvältä olla surullinen tai vihainen. Monen mielestä kielteiset tunteet eivät ole toivottu vieras edes julkisessa keskustelussa: Pääministeri Jyrki Katainen moitti suomalaisia liiasta kielteisyydestä ja moni ääni liittyi samaan kuoroon. Kannattaisiko meidän siis jättää epäkohdat omaan arvoonsa ja vain opetella olemaan positiivisempia?

Tässä tietysti herää kysymyksiä vastuullisuudesta ja, mutta jos unohdetaan hetkeksi vastuullisuus ja yhteisen edun tavoitteleminen, onko itsekäs onnellisuuden tavoittelu yksilönkään kannalta järkevää? Mauss, Tamir, Anderson ja Savino ovat tutkineet, millaisia vaikutuksia onnellisuuden tavoittelulla on sen saavuttamiseen. Tulokset olivat yllättäviä: mitä korkeammalle ihmiset arvostivat onnellisuutta, sitä onnettomampia ja yksinäisempiä he olivat. John Stuart Millin lausahduksessa ”Vain ne ovat onnellisia, joiden mieli on kiintynyt muuhun kuin omaan onneen”, näyttäisi näin ollen olevan perää. Tätä tukee myös se tutkittukin tosiasia, että vapaaehtoistyössä toimiminen tekee ihmisistä onnellisempia.

Toisaalta myös alakuloisuus saattaa joissain tilanteissa ollakin hyödyllistä. Australialainen sosiaalipsykologi Joe Forgas on tutkinut mielialan vaikutuksia ajatteluun ja toimintaan. Monissa tilanteissa kielteinen mieliala näyttäisi parantavan muistia, vähentävän harhaanjohtaviin ennakkokäsityksiin takertumista ja herkkäuskoisuutta. Alakuloisena ihmiset ovat myös monissa tilanteissa kohteliaampia ja oikeudenmukaisempia. Forgasin mukaan myönteinen mieliala näyttäisi lisäävän aikaisempaan tietoon ja ennakkokäsityksiin nojaamista, mikä onkin turvallisessa ympäristössä useimmiten hyödyllistä. Kielteinen mieliala puolestaan vähentää aiempaan tietoon turvautumista, ja siksi esimerkiksi stereotypiat menettävät merkitystään. Apeana ajattelutyyli siis muuttuu tarkkaavaisemmaksi ja joustavammaksi, mikä mahdollistaa tilanteen arvioimisen useammista eri näkökulmista.



Onnellisuuden ja jatkuvan hyväntuulisuuden tavoittelun unohtaminen voikin olla paitsi vastuullista, myös helpoin tie omaan hyvinvointiin.


PSV-Tampereen aktiivit



Lähteet:

Borgonovi, F. (2008). Doing well by doing good. The relationship between formal volunteering and self-reported health and happiness. Social Science & Medicine, 66, 2321–2334.

Gruber, J., Mauss, I. B., & Tamir, M. (2011). A dark side of happiness? How, when, and why happiness is not always good. Perspectives on Psychological Science, 6, 222–233.

Lyubomirsky, S., King, L., & Diener, E. (2005). The benefits of frequent positive affect: Does happiness lead to success? Psychological Bulletin, 131, 803–855.

Mauss, I.B., Savino, N.S., Anderson, C.L., Weisbuch, M. Tamir, M., &  Laudenslager, M.L. (2012). The Pursuit of Happiness can be lonely. Emotion, 12, 908-912.

Mauss, I. B., Tamir, M., Anderson. C. L., & Savino, N. S. (2011). Can seeking happiness make people unhappy? Paradoxical effects of valuing happiness. Emotion, 11, 807–815.

Rantala, J. (2014). Katainen ideapajan jälkeen: Meillä on liian kielteinen ilmapiiri. [verkkolehti]. Yle uutiset. Helsinki: Yleisradio Oy. [viitattu 27.3.2014]. Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/katainen_ideapajan_jalkeen_meilla_on_liian_kielteinen_ilmapiiri/7028845

Suomen virallinen tilasto (STV). (2012). Kuolemansyyt vuonna 2012. [verkkojulkaisu]. Kuolemansyyt. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.3.2014]. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2012/ksyyt_2012_2013-12-30_kat_001_fi.html