Sain osallistua PSV:n järjestämään köyhyysseminaariin
syyskuussa 2013 ja koska aihe käsitteli niin monelta osalta työtäni työ- ja
elinkeinohallinnon psykologina, minulta pyydettiin keskustelun jatkamiseksi
ajatuksia blogin muodossa.
Työ ja elinkeinotoimiston psykologit ja asiantuntijat, joiksi meitä nykyisin täällä työkkärissä kutsutaan, olemme aitiopaikalla näkemässä, miten yhteiskunnan muutokset näkyvät yksityisellä tasolla. Työelämän koventuminen, hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen, ihmisten eriarvoistuminen ja köyhyys näyttäisivät ainakin oman asiakaskunnan ja hallinnon näkökulmasta todella tapahtuvan. Erityisesti olen tällä hetkellä huolissani hyvinvointivaltiosta, mihin olen syntynyt ja minkä arvomaailman olen omaksunut. Nyt viidenkymmenen vuoden korvilla tätä maailmanmenoa tarkastellessani mietityttää ovatko itsekkyyttä ja ahneutta ihannoivat taloudelliset arvot todella selättämässä ihmiskunnan historian myötä syntyneet yhteisöllisemmät demokratiaa ja tasa-arvoa korostavat arvot.
Alakuloa työssäni herättävät mm. nuoret, joiden identiteetin rakentuminen vaikeutuu elämänarvojen onttouden takia; pitkän työhistorian omaavat, joiden työpanoksella ei muka enää ole työelämässä käyttöä; erilaisia oppimisvaikeuksia ja mielenterveysongelmia omaavat nuoret, joiden vanhemmilla ei ole voimavaroja tukea lapsiaan ja kaiken kaikkiaan työelämän muutokset, missä itse työn laadulla ja yhteiskunnallisella merkityksellä ei ole enää niin väliä.
Asiakkaat ovat joka tapauksessa työni ilo ja usein koen voivani jopa hieman edistää heidän tilannettaan, varsinkin jos osaan ja jaksan hakea oikeat yhteistyötahot. Meillä Hyvinkäällä sopivan kokoisena kuntana on paljon mahdollisuuksia, mutta myös paljon kehittämisenvaraa tässä suhteessa, mutta mitä tapahtuu kunta- ja sote-uudistuksen sekä valtion ”vähävaraisuudesta” johtuvan tuottavuusohjelman etenemisen myötä?
Työhallinnossa on tapahtunut hirvittävästi muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana ja toivottavasti seuraavissa muutoksissa otetaan oppia meidän virheistämme. Suurin muutos hallinnossamme lähti liikkeelle kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistyessä työministeriöön. Sen jälkeen kehitys on edennyt ensin mainitun ministeriön ehdoilla. Työministeriössä oli vielä sosiaalipoliittista näkemystä työmarkkinoista, mutta nyt en tiedä, missä tätä yhteiskunnallista näkemystä harjoitetaan. TE-hallinnossa on ilmeisesti tällä hetkellä suuntauksena palata perustyönvälitykseen sähköisiä palveluja painottaen ja uudet tilat on suunniteltu tätä silmällä pitäen. Saamme tulevaisuudessa työskennellä avokonttorimaisemmassa ympäristössä, missä psykologienkin katsotaan pystyvän tekevän työtänsä lasikopissa jatkuvasti tilaa vaihtaen.
TE-hallinnolla on ollut melko keskeinen rooli ihmisten palveluohjaajina ja ilmeisesti tällainen ”sossutyö” haluttaisiin meiltä poistaa. Ohjaustyötä korostetaan ja samalla supistetaan. Kelasta voi hakea moninaisia palveluja, mutta ohjauksellisen työotteen puute rajaa niiden käyttöä. Terveys- ja sosiaalitoimi ovat ylikuormittuneita ja usein siellä pystytään hoitamaan vain akuutit ongelmat ennaltaehkäisyn jäädessä vähemmälle.
Yksi ongelma yhteiskunnanpalvelujen tehokkaassa käytössä on palvelujen pirstaleisuus ja eri tahojen yhteistyöosaamisen heikkous. Monet yhteiskunnan palvelut ovat rakentuneet liian monimutkaisiksi. Asiantuntemusta löytyy enemmän kuin koskaan, mutta kokonaisvaltainen ihmisen auttaminen on tullut todella hankalaksi. Samoin monet hyvää tarkoittavat uudistukset vesittyvät matkalla ruohonjuuritasolle. Esimerkiksi nuorisotakuun toteutuminen on mielestäni toistaiseksi näyttäytynyt nurinkuriselta hyväosaisten nuorten tukemiselta, kun tarkoituksena oli ennen kaikkea kaikkien nuorten integroiminen yhteiskuntaan.
Köyhyysseminaarissa oli puhe mm. yhteiskuntatieteilijöiden poliittisen vaikuttamisen vähyydestä ja samoinhan se on meidän psykologienkin parissa. PSV on käsittääkseni tehnyt ansiokasta työtä kehitysmaiden auttamiseksi ja kysyinkin Sirkulta, miten toimintaa voitaisiin tuoda myös kotimaan suuntaan. Sirkku vastasi viisaasti, että ehkä psykologit haluavat ottaa tällaisen arjesta etäännyttävän näkökulman, koska se tuo vaihtelua työlle. Olen samaa mieltä! Työstä pitää voida palautua muiden asioiden parissa. Kiitos köyhyysseminaarin järjestäjille antoisasta iltapäivästä. Oli virkistävää kuulla työhallinnon ulkopuolisia näkemyksiä ja siten lisätä ymmärrystä siitä, mitä työssäni tarvitaan.
Työ ja elinkeinotoimiston psykologit ja asiantuntijat, joiksi meitä nykyisin täällä työkkärissä kutsutaan, olemme aitiopaikalla näkemässä, miten yhteiskunnan muutokset näkyvät yksityisellä tasolla. Työelämän koventuminen, hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen, ihmisten eriarvoistuminen ja köyhyys näyttäisivät ainakin oman asiakaskunnan ja hallinnon näkökulmasta todella tapahtuvan. Erityisesti olen tällä hetkellä huolissani hyvinvointivaltiosta, mihin olen syntynyt ja minkä arvomaailman olen omaksunut. Nyt viidenkymmenen vuoden korvilla tätä maailmanmenoa tarkastellessani mietityttää ovatko itsekkyyttä ja ahneutta ihannoivat taloudelliset arvot todella selättämässä ihmiskunnan historian myötä syntyneet yhteisöllisemmät demokratiaa ja tasa-arvoa korostavat arvot.
Alakuloa työssäni herättävät mm. nuoret, joiden identiteetin rakentuminen vaikeutuu elämänarvojen onttouden takia; pitkän työhistorian omaavat, joiden työpanoksella ei muka enää ole työelämässä käyttöä; erilaisia oppimisvaikeuksia ja mielenterveysongelmia omaavat nuoret, joiden vanhemmilla ei ole voimavaroja tukea lapsiaan ja kaiken kaikkiaan työelämän muutokset, missä itse työn laadulla ja yhteiskunnallisella merkityksellä ei ole enää niin väliä.
Asiakkaat ovat joka tapauksessa työni ilo ja usein koen voivani jopa hieman edistää heidän tilannettaan, varsinkin jos osaan ja jaksan hakea oikeat yhteistyötahot. Meillä Hyvinkäällä sopivan kokoisena kuntana on paljon mahdollisuuksia, mutta myös paljon kehittämisenvaraa tässä suhteessa, mutta mitä tapahtuu kunta- ja sote-uudistuksen sekä valtion ”vähävaraisuudesta” johtuvan tuottavuusohjelman etenemisen myötä?
Työhallinnossa on tapahtunut hirvittävästi muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana ja toivottavasti seuraavissa muutoksissa otetaan oppia meidän virheistämme. Suurin muutos hallinnossamme lähti liikkeelle kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistyessä työministeriöön. Sen jälkeen kehitys on edennyt ensin mainitun ministeriön ehdoilla. Työministeriössä oli vielä sosiaalipoliittista näkemystä työmarkkinoista, mutta nyt en tiedä, missä tätä yhteiskunnallista näkemystä harjoitetaan. TE-hallinnossa on ilmeisesti tällä hetkellä suuntauksena palata perustyönvälitykseen sähköisiä palveluja painottaen ja uudet tilat on suunniteltu tätä silmällä pitäen. Saamme tulevaisuudessa työskennellä avokonttorimaisemmassa ympäristössä, missä psykologienkin katsotaan pystyvän tekevän työtänsä lasikopissa jatkuvasti tilaa vaihtaen.
TE-hallinnolla on ollut melko keskeinen rooli ihmisten palveluohjaajina ja ilmeisesti tällainen ”sossutyö” haluttaisiin meiltä poistaa. Ohjaustyötä korostetaan ja samalla supistetaan. Kelasta voi hakea moninaisia palveluja, mutta ohjauksellisen työotteen puute rajaa niiden käyttöä. Terveys- ja sosiaalitoimi ovat ylikuormittuneita ja usein siellä pystytään hoitamaan vain akuutit ongelmat ennaltaehkäisyn jäädessä vähemmälle.
Yksi ongelma yhteiskunnanpalvelujen tehokkaassa käytössä on palvelujen pirstaleisuus ja eri tahojen yhteistyöosaamisen heikkous. Monet yhteiskunnan palvelut ovat rakentuneet liian monimutkaisiksi. Asiantuntemusta löytyy enemmän kuin koskaan, mutta kokonaisvaltainen ihmisen auttaminen on tullut todella hankalaksi. Samoin monet hyvää tarkoittavat uudistukset vesittyvät matkalla ruohonjuuritasolle. Esimerkiksi nuorisotakuun toteutuminen on mielestäni toistaiseksi näyttäytynyt nurinkuriselta hyväosaisten nuorten tukemiselta, kun tarkoituksena oli ennen kaikkea kaikkien nuorten integroiminen yhteiskuntaan.
Köyhyysseminaarissa oli puhe mm. yhteiskuntatieteilijöiden poliittisen vaikuttamisen vähyydestä ja samoinhan se on meidän psykologienkin parissa. PSV on käsittääkseni tehnyt ansiokasta työtä kehitysmaiden auttamiseksi ja kysyinkin Sirkulta, miten toimintaa voitaisiin tuoda myös kotimaan suuntaan. Sirkku vastasi viisaasti, että ehkä psykologit haluavat ottaa tällaisen arjesta etäännyttävän näkökulman, koska se tuo vaihtelua työlle. Olen samaa mieltä! Työstä pitää voida palautua muiden asioiden parissa. Kiitos köyhyysseminaarin järjestäjille antoisasta iltapäivästä. Oli virkistävää kuulla työhallinnon ulkopuolisia näkemyksiä ja siten lisätä ymmärrystä siitä, mitä työssäni tarvitaan.
Auli Hyyrynen
Uudenmaan TE-toimisto, Hyvinkää
psykologi, tuetun työllistymisen linja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti